Sademetsästä metropoliin

Olemme lähtökuopissa: puolen vuoden mittainen seikkailu Uudessa Seelannissa on päättymässä. Olemme myyneet tavaroitamme paikallisen Huuto.netin eli Trademen kautta. Autosta pääsimme eroon hyvin näppärästi, noin puolessa tunnissa siitä laskien, kun ensimmäiset ostajakandidaatit olivat tulleet paikalle. Auton osti eräs intialainen pariskunta, jonka tytär oli juuri kolaroinut omansa ja tarvitisi uuden. Pesukoneen ovat luvanneet ostaa tähän asuntoomme tulevat uudet vuokralaiset.

Parhaillaan pakkailemme matkatavaroitamme, sillä joudumme menemään kolmeksi päiväksi motelliin, ennen kuin lähdemme kohti Los Angelesia ensi maanantaina. Matkan aikana otamme takaisin yhden vuorokauden, jonka menetimme saapuessamme tänne puoli vuotta sitten. Nimittäin kun astumme täällä Aucklandissa koneeseen, on maanantain myöhäisilta, ja kun saavumme Los Angelesiin, on samaisen maanantain iltapäivä.

Alkaa siis olla hyvästelyjen aika. Lauantai-iltana vietämme rukouspiirimme kesken läksiäisiä rouvan kotona, joka asuu One Tree Hillillä. Tunnelmissa on tiettyä haikeutta...

Viime viikkoina ehdimme tehdä vielä muutamia retkiä Aucklandin alueella sijaitseviin puistoihin: Waitakeren, Amburyn ja Titirangin alueelle. Pelkästään Auckalandin alueella on yhteensä 25 puistoa, joten puistoista täällä ei ihan heti tule pulaa.

Waitakeressä ja Titirangissa pääsimme ihailemaan kauripuita, joista kerroin viime jutussanikin. Nämä olivat nuorehkoa puustoa, mutta joukossa oli melko jykeviäkin yksilöitä. Kauripuu soveltuu erinomaisesti rakentamiseen, sillä sen puuaines on kovaa. Kauripuumetsiä onkin hakattu surutta siinä määrin, että kun niitä vihdoin havahduttiin suojelemaan, niistä oli jäljellä enää viitisen prosenttia.





Hämmästyttävää on, että parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta voi kulkea aidossa sademetsässä, joka on täynnään mitä erilaisimpia - meikäläisittäin outoja - puita, pensaita ja saniaisia, jotka näyttävät jättiläismäisiltä sateenvarjoilta. Monet puut ja kasvit elävät tiiviisti symbioosissa keskenään.











Sademetsässä kuulimme koko ajan monenlaisten lintujen laulua, mutta onnistuimme näkemään vain joitakin lintuja ja niitäkin vilaukselta. Tämä lintu malttoi sentään hetkiseksi istahtaa oksalle. Linnun nimi on asiantuntijoiden mukaan joko silvereye (zosterops lateralis lateralis) tai chestnut-flanked white-eye - eli vapaasti suomennettuna 'hopeasilmä' tai 'valkosilmä'.



Ambury-puiston alue kuuluu Aucklandin vulkaaniseen kenttään, joka on ollut aktiivinen 200 000 vuoden ajan ja jonka odotetaan purkautuvan jälleen jonain päivänä. Koska oli laskuveden aika, puiston viereiset laajat merenlahdet olivat likimain kuivillaan. Tämä seutu on erittäin hyvää lintujen tarkkailun kannalta varsinkin keväällä ja nousuveden aikana, joten nyt ei ollut tässä mielessä otollinen aika.