Eilen oli tuhkamatkamme rasittavin päivä. Menimme aamulla yhdeksän maissa lentokentälle, missä kuulimme, että suunniteltu ylimääräinen lento on peruttu. Virkailija otti nimemme ylös ja kehotti tulemaan uudelleen klo 15.00, jotta voisimme tsekkautua 16.30 lähtevälle lennolle. Kuulimme jälleen kerran, että olisimme kyllä etusijalla pääsemään koneeseen, koska olemme joutuneet odottamaan niin monta päivää.
Vietimme kuusi tuntia nuokkuen terminaalissa, mikä on eri rakennuksessa kuin se terminaali, missä Air New Zealandin terminaali sijaitsee. Kun palasimme takaisin, huomasimme, että paikalle oli tupsahtanut runsaasti porukkaa ja että tsekkaus oli jo alkanut. Kun meidän vuoromme tuli, virkailija otti passimme ja lähti niiden kanssa takahuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi, että kone on täyteen buukattu emmekä me ole listalla mukana.
Olimme tyrmistyneitä. Yritimme selittää, että meille oli vakuutettu kaiken olevan kunnossa, mutta mikään ei auttanut. Meidän tilallemme oli otettu meitä myöhemmin Aucklandista tulleita matkustajia. Saimme sen käsityksen, että meidät oli tulkittu sellaisiksi matkustajiksi, joilla ei ole kiirettä, koska olimme olleet täällä jo "lepäämässä" ennen kuin tuhkapilvi ilmaantui taivaalle. Ei auttanut muu kuin palata jälleen hotellille. Tämä oli jo seitsemäs kerta, kun olimme saaneet pakit. Tuli sellainen olo kuin olisimme panttivankeja.
Tänään aamupalalla tapasimme jälleen Etiopiassa työskentelevän suomalaispariskunnan. Heidän kanssaan keskustellessamme saimme idean käydä Air New Zealandin toimistolla selvittämässä asiaa. Toimisto on noin viiden kilometrin päässä lentokentästä. Kaiken kukkuraksi nämä ystävälliset ihmiset (vai olisivatko sittenkin enkeleitä) tarjoutuivat nakkaamaan meidät sinne vuokra-autollansa.
Toimistossa saimme hyvän kohtelun; sillä hetkellä siellä ei ollut ketään muita. Kuultuaan tarinamme virkailija lähti selvittämään asiaa ja tuli sitten takaisin kertomaan, että meille olisi nyt varaus huomenna torstaina klo 11.30 lähtevälle ylimääräiselle lennolle.
Torstai on siis toivoa täynnä. Viime päivät ovat kuitenkin osoittaneet sen, että mitä tahansa voi sattua...
Hei Eeva ja Pentti!
VastaaPoistaTuntui aivan uskomattomalta lukea sitä, mitä olette joutuneet kokemaan. Toivomme ja rukoilemme, että pääsette tuohon torstain 11.30 koneeseen. Eilen Euroopan kentät olivat, lähes kaikki auki ja Suomessakin osan päivästä. Rukoilemme puolestanne. Mitähän se tarkoittaa kun Raamatussa sanotaan, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Voimia ja jaksamisia. Me odotetaan teitä.
Terveisin Tarja ja Alpo