Tänä aamuna havahduin unesta poikkeuksellisesti jo aamuseitsemältä, kun ulkoa alkoi kuulua kiihtyneitä miehenääniä. Onneksi olin mennyt vastaavasti myöhään nukkumaan, sillä olimme olleet katsomassa Tallinnan ilotulituksia.
Laskeuduin alakertaan katsomaan, mitä tapahtuu. Kohta ovellemme ilmestyi kolme venäläistä nuorta miestä, jotka kysyivät olisiko meillä köyttä. Joku heistä puhui kohtalaista suomea. He kertoivat, että meidän takapihallemme oli juuttunut taksi kiinni. Miehet sanoivat kääntyneensä meidän puoleemme, koska taksi oli nyt meidän ”territoriomme” puolella.
Painava tilataksi oli erehtynyt ajamaan eturenkaat nurmikolle, joka on pitkällisten sateiden vuoksi pehmeä. Se oli tullut noutamaan yhtä noista nuorista miehistä, jotka olivat olleet juhlimassa uutta vuotta yhdessä. Yhteisistä ponnisteluistamme huolimatta emme saaneet taksia inahtamaankaan paikaltaan. Lopulta ei auttanut muu kuin tilata hinausauto.
Olemme lukeneet netistä Suomen hurjia myrskyuutisia. Myrsky on tuntunut täällä Eestissäkin. Monta päivää ja yötä viime viikolla kuulostelimme tuulen ujellusta. Tiistaina kävimme tuulista piittaamatta ihailemassa myrskyävää merta ja joutsenia, jotka uiskentelivat kaikessa rauhassa aalloilla ja rantaruoikossa.
Takaisin tultuamme huomasimme, että naapurin puutarhapöytä oli kappaleina pitkin nurmikkoa. Panimme myös merkille jonkin laatikon, joka makasi parinkymmenen metrin päässä talostamme. Lähemmin tarkasteltuna se osoittautui peltiseksi kattoluukuksi. Kappas vain, naapurille oli käynyt hassusti! Vilkuilimme katoille – ja huomasimme, että kattoluukku olikin irronnut omalta katoltamme: katolla oli ammottava aukko.
Kattoluukku oli saatava nopeasti paikoilleen, koska illaksi oli luvassa sadetta. Onneksi ei ollut satanut edellisenä yönä, jolloin luukku oli irronnut. Eve lähti ostamaan Bauhausista kokoontaittuvat tikkaat ja Makrofleksia. Minä kutsuin Ülo-nimisen nuoren virolaisen miehen apuun, ja hänen kanssaan kiipesimme kovassa tuulessa katolle ja junttasimme luukun takaisin paikoilleen. Hommasta oli se siunaus, että tulimme hankkineeksi tikkaat, joita aina silloin tällöin näkyy tarvittavan, ja saimme ne vieläpä alehintaan. Seuraavaksi niitä tarvinnee nuohooja…
