Kolmen päivän pimeys

Olemme niin sanotusti asettuneet taloksi: kaikki huonekalut ja monta kodinkonetta on saatu lainaksi tyttäreltämme ja hänen ystäviltään. Kahdesta sohvasta puuttuu vielä jalat, mutta eivätköhän nekin jossain vaiheessa kävele meille.

Nyt on ruvennut sisälläkin tarkenemaan paremmin, kun ulkolämpötila pyrkii yli 20 asteen. Huomasimme äskettäin, että takan kautta käy melkoinen puhuri. Kun panimme sen suulle muovipeitteen, se alkoi iloisesti läpsyä. Ovien alla on isot raot, joita olemme tilkinneet. Täällä tuulee oikeastaan aina, välillä aika navakasti.

Viime viikolla perustimme tänne kirjaston. Eräs suomalainen rouva raahasi meille ison laatikollisen suomalaista kirjallisuutta. Nimitimme oitis Even kirjastonhoitajaksi.



Autoilu on lähtenyt hitaasti mutta kankeasti liikkeelle; vasemmanpuoleinen liikenne hillitsee liikenteeseen lähtöä. Ensi maistiaiset olemme kuitenkin jo saaneet. Täytyy tunnustaa, että aika jännittävää autolla liikkuminen täällä on. Jo peruuttaminen omalta pihalta kadulle on melkoinen seikkailu, sillä ajoväylä on erittäin kapea. Täkäläinen liikennekulttuuri on sitä paitsi jonkin verran villimpää kuin Suomessa. Pienen yllärin koimme eilen, kun olimme lähdössä liikkeelle: huomasimme, että takaluukun pohjalla oli litrakaupalla vettä.



Meillä on laaja takapiha, jossa olemme toistaiseksi oleskelleet varsin vähän. Pihan perällä voit nähdä puukasan: olen siellä sahaillut polttopuita takkaan. Kasvimaamme on alkanut työntää taimia ihan kiitettävällä vauhdilla. Pihalla kasvavista kukista voit nähdä muutamia kuvia täällä.





Tietokoneen merkitys on täällä selvästi suurempi kuin Suomessa. Niinpä tuntui ikävältä, kun viime tiistaiaamuna käynnistettyäni koneen sen näyttö jäi pimeäksi; näytön taustavalo ei syttynyt. Tein töitä ongelman ratkaisemiseksi kolme päivää – ilman tulosta. Homma oli hankalaa, koska sitä saattoi tehdä vain taskulampun valossa. Nyt, erinäisten manööverien jälkeen näyttö toimii, mutta sammuu silti edelleen aika ajoin...

Anglikaaneja ja lampaankyljyksiä

Paikallistuntemuksemme on viime aikoina karttunut huomattavasti. Olemme kävelleet lähiseuduilla pitkin ja poikin. Tie Foodtowniin, ruokakauppaan, ja pelastusarmeijan kirpputoreille on tullut tutuksi. Jokseenkin joka päivä juoksentelemme viereisen tulivuoren kupeilla ja ihastelemme sieltä avautuvia maisemia. Meidän pihastamme päin tuo lenkkimaasto näyttää tälllaiselta (tien toisella puolen pilkottaa International Church; toinen kuva on otettu Mount Edenin pääkadulta katsoen):





Aucklandissa on hankala liikkua, jos haluaa mennä vähänkin pitemmälle. Melkein kaikilla näyttää olevan oma auto. Niinpä mekin päätimme hankkia oman kotteron. Täällä löytää hurjan paljon tavaraa Trademestä (vastaa Suomen huuto.netiä), myös autoja. Olin katsellut niitä jo tovin, kunnes eilen illalla Trademeen ilmestyi Toyota Cynos vuosimallia 1996, ajettu 88 000 kilometriä. Juuri äsken kävimme katsomassa autoa ja tinkimässä hintaa myyjän, kiinalaisen Yinin kanssa. Pääsimme sopimukseen 3300 dollarista (n. 1650 euroa). Huomenaamulla meillä pitäisi sitten olla oma kärry pihassa.

Viime sunnuntaina menimme anglikaaniseen kirkkoon, joka on tässä Mount Edenillä puolen kilometrin päässä. Tämä oli neljäs kirkko, missä olemme täällä ollessamme käyneet. Ennakko-odotukseni oli, että siellä mahtaa olla jäykähkö meininki, mutta mitä vielä: pappi käppäili saarnan aikana käytävällä, puhui vapaasti, laski leikkiä ja puhutteli kuulijoita. Tästä kirkosta tulee mitä ilmeisimmin meidän kotikirkkomme. Olimme siellä tänään toistamiseen. Taaskin moni tuli juttelemaan meidän kanssamme.

Viime sunnuntaisen jumalanpalveluksen jälkeen eräs Mary-niminen uusseelantilainen rouva kutsui meidät kotiinsa ja tarjosi lounaan. Vietimme lopulta Maryn ja hänen miehensä luona puoli päivää. Mary on töissä kirjastossa ja mies on yliopistolla jonkinlainen mikrotukihenkilö. Mary kutsui Even kirkon kuoroon, joka kokoontuu torstai-iltaisin.

Viime viikolla saimme kutsun Meadowbankiin suomalais-uusseelantilaisen pariskunnan kotiin. Lea on toiminut Pakistanissa lähetystyössä ja hänen miehensä Derek on pappi, joka kouluttaa anglikaanikirkkoon valmistuvia pappeja yliopistossa ja St. Johnin collegessa. Derek esitteli meille collegeaan ja sen kampusaluetta, mikä oli kuin satukirjasta repäistyä. Alueella nökötti muun muassa pieni, kaunis kappeli, joka on rakennettu kauripuusta vuonna 1843. Lea tarjosi meille illalliseksi herkullista lammasta. Lampaitahan Uudessa Seelannissa riittää (siinä 40 miljoonan hujakoilla).

Täällä Uudessa Seelannissa ei olla turhan vikkeliä asioiden hoidossa, sillä tilattuamme oman nettiyhteyden kului reilut kaksi viikkoa ennen kuin sen saimme. Nyt langaton laajakaistayhteys toimii ja tuntuu olevan varsin ripeä. Saman tien asensin läppäriini uuden käyttöjärjestelmän eli Windows 7:n. Ääniasetuksia säädellessäni meinasin saada sydärin, kun läppäri rupesi vinkumaan kuin syötävä…

PS Lisäsin sivun laitaan paikallisen reaaliaikaisen sään, joka sisältää myös lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteen (nähdäksesi tämän sinulla täytynee olla Flash Player ohjelma koneellasi).

Tuli, maa ja vesi

Asunnossa, johon muutimme neljä päivää sitten, on takka. Asunnonvälittäjä sanoi, että se on vain koristetakka, ja vuokraisäntämme ei tiennyt siitä mitään. Vuokraisäntämme on kiinalainen mies, joka on ostanut tämän talon pari kuukautta sitten. Päätimme kokeilla takan toimivuutta, ja kappas, sehän veti iloisesti. Olen alkanut jo katsella puutarhan vanhaa, osittain lahoa aitaa tietyssä mielessä… Takkatuli on täällä tarpeen, sillä iltaisin ja aamuisin lämpötila laskee sisällä 14 – 15 asteen pintaan.

Asuntomme ja pihamme luvattiin siivota ennen muuttoamme. Muuttaessamme totesimme, ettei juuri mitään ollut tehty. Portaidemme edessä oli vielä entisen asukkaan jääkaappi ja pesukone. Kun valitimme asiasta, vuokraisäntä tuli vaimoineen siivoilemaan ja siirsi kodinkoneet nurkan taakse.

Seuraavana päivänä Eve sai idean: mitäpä jos pesukone toimiikin, vaikka se näyttää romulta; kansikin oli irti. No, me raahasimme sen sisään ja panimme töpselin rasiaan. Suuri oli hämmästyksemme, kun koneen toimintapaneeliin syttyi valot. Teimme koepesun kaikkein eniten tehoja vaativalla ohjelmalla. Kone piti melkoista meteliä ja linkousvaiheessa se ujelsi kuin lentoon nouseva suihkari – mutta se toimi!

Naapureinamme talossa on muun muassa walesilainen mies ja amerikkalainen nainen. Jälkimmäinen antoi ystävällisesti salasanan omaan langattomaan verkkoonsa, jotta pääsen nettiin nytkin, kun en vielä ole saanut omaa nettiyhteyttä toimimaan. Olen sen kyllä jo tilannut operaattorilta.

Walesilainen kaveri on innokas puutarhan hoitaja. Menin eilen juttelemaan hänen kanssaan, kun hän oli karsimassa puita. Ihastelin hänen istuttamiaan pensaita, kukkia ja salaatin taimia. Hän kehui, että täällä kasvaa mikä tahansa, sillä maaperä on erittäin hedelmällistä; asummehan itse asiassa tulivuoren kupeella. Hän innosti minua laittamaan oman kasvimaan. Minä hain saman tien talikon ja lapion ja aloin kaivaa. Muutaman tunnin kuluttua olin möyhentänyt meille oman kasvimaan.