Paluu Suomeen

Saavuimme eilenillalla tyttäremme perheen luo Espooseen. Tulomatka sujui hyvin, mutta oli rasittava: sen kokonaiskestoksi tuli noin 23 tuntia. Lontoossa kone oli varhain aamulla. Jouduimme odottelemaan Suomen lentoa Heathrow'n kentällä yhdeksän tuntia. Koko matkan aikana torkahdin vain hetkeksi Lontoon ja Helsingin välillä; Eve ei nukkunut paljon sen paremmin.

Kun menimme aamulla Amerikan aikaa lentokentälle Los Angelesissa, siellä oli Air New Zealandin terminaali jo tupaten täynnä ihmisiä ja ulkona oli lisäksi sadan metrin mittainen jono. Vähän kouraisi mahan pohjassa, päästäisiinkö nytkään matkaan. Jossain vaiheessa lentoyhtiön virkailija tuli kuitenkin kertomaan jonossa oleville, että kaikki sopivat koneeseen. Oli jännä nähdä, kuinka jonottajien olemus muuttui hetkessä valoisammaksi.

Lontoon-lennon aikana matkustajista pidettiin erityisen hyvää huolta. Aiheutunutta viivästystä ja vaivaa pahoiteltiin moneen kertaan. Sanottiin, että tämä matka tulee olemaan turvallinen ja "blessed" 'siunattu'. Tarjottiin erityisen paljon syötävää ja juomia ja Lontoon kentälle saavuttuamme vielä suklaalevy, jossa luki päällä isoin kirjaimin Emergency chocolate 'hätäapusuklaa'.

Kun olimme astumassa Helsingin-koneeseen, sattui vielä yksi pieni välikohtaus. Kun annoimme virkailijalle maihinnousukortit ja passin, virkailija pyysi meitä vielä ojentamaan matkalipun. Eihän meillä sitä ollut, oli vain Lontoon kentältä saatu tuloste. Tilanne laukesi kuitenkin nopesti siten, että virkailija kirjoitti tulosteesta tarvitsemansa tiedot ylös ja totesi "don't worry".

Itse asiassa emme kyllä Lontoossa enää olleetkaan erityisemmin huolissamme; olimmehan päässeet pois rapakon takaa ja valmistautuneet siihenkin, että joutuisimme menemään hotellimajoitukseen. Oli iloinen yllätys, että pääsimme vuorokauden sisällä Suomeen saakka.

Tuhkavankeutemme aikana saimme monilta ystäviltämme tukiviestejä ja rohkaisua. Se tuntui erittäin hyvältä. Kiitämme lämpimästi kaikkia, jotka myötäelivät vaiheitamme.