Virolainen elämänmuoto alkaa pikku hiljaa tulla tutummaksi. Eve sukkuloi jo varsin tottuneesti läheisen ostoskeskuksen käytävillä. Sieltä löytyy esimerkiksi maitoa kilon muovipusseissa ja mikä vielä parempaa: käsittelemätöntä, ihan oikeaa lehmän maitoa suoraan tilalta tuotuna pari kertaa viikossa. Löytyy myös ihan kunnollista ja hyvää ruisleipää, joka on muuten Suomen hintoihin verrattuna varsin edullista. Mutta kahvista saa sen sijaan pulittaa jopa enemmän kuin Suomessa.
Kaikkein edullisin ostospaikka Tallinnassa on ehdottomasti asematorilla, lähellä rautatieasemaa. Siellä on runsaaat valikoimat paikallisia juureksia ja hedelmiä. Tarjolla on myös monenmoista vaatetavaraa ja taloustarvikkeita.
Viron kielen taito vertyy päivä päivältä. Puhun sitä paikallisten ihmisten kanssa ja kuulemme sitä seurakunnassa englannin ohella. Parhaillaan olen lukemassa Sofi Oksaen romaania Puhastus viron kielellä; rinnalla luen samaa kirjaa myös suomeksi. Välistä putoamme joihinkin ansoihin viroa puhuessamme. Kun virolainen nuorimies Elvis oli meillä lounaalla, kehotimme häntä ottamaan jälkiruoaksi soppaa. Häntä pyrki naurattamaan; virossa näet sopp tarkoittaa 'likaa'. Olen myös hyvässä uskossa käyttänyt verbiä kogelema: mina kogelen luullen sen tarkoittavan 'kokeilla, minä kokeilen', kunnes minulle paljastui, että se merkitseekin 'änkyttää'.
Viime viikolla meillä kävi kylässä Oleviste-kirkon pastori Ülo N. Hän kutsui meidät vierailulle Oleviste-kirkon aamurukouspiiriin ja pyysi minua pitämään pienen puheen. Tänä aamuna sitten menimme kahdeksaksi paikalle, pidin puheen, jonka jälkeen sitten rukoiltiin. Ja millä tavalla! Koko porukka lankesi polvilleen ja rukoili toinen toisensa perään suureen ääneen ja palavasti - myös Suomen puolesta.
