Matka Helsingistä Los Angelesiin kesti todella kauan: melkein kaksi kertaa kellon ympäri. Lentokoneessa istuimme yhteen laskien noin kuusitoista tuntia. Tukholmassa odottelimme koneen vaihtoa pari tuntia, Lontoossa neljättä tuntia. Kun sitten vihdoin saavuimme hotelliimme Los Angelesin laitakaupungille, olimme tolkuttoman väsyneitä. Eve oli sentään nukkunut Atlantin yllä muutaman tunnin, minä tunnin pari.
Hotelli oli sokkeloinen huoneistohotelli, jonka olimme varanneet netistä sen suhteellisen rauhallisen sijainnin vuoksi. Saimme huoneen yhdeksältä illalla paikallista aikaa. Ihmettelimme huoneemme oven sisäpuolelta kuuluvaa melua. No, menimme avaimellamme sisään – ja huomasimme, että täällähän on jo asukas, joka oli tosin sillä hetkellä suihkussa. Menimme vastaanottoon valittamaan ja saimme uuden huoneen, jonka oven lukko oli puolittain irti.
Huoneessa oli yksi muhkea sänky, joka osoittautui sikäli ongelmallisemmaksi, että se hytkyi kääntyillessä vähän niin kuin vesisänky. Seuraavana aamuna tajusimme, että tämän huoneen varustus ei vastannut varaustamme. Niinpä kävimme vielä vastaanotossa pyytämässä sen tyyppisen huoneen, jonka olimme varanneet. Saimme hyvitykseksi sekaannuksista lukaalin, jossa oli kaksi valtavan kokoista sänkyä; niissä kelpasi nukkua pitkin taikka poikin.
Kaupunginosa, jossa majapaikkamme oli, oli latinoaluetta. Valkoihoisia ihmisiä näkyi hyvin vähän. Koimme olevamme jonkinlaisia turistinähtävyyksiä. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja monet tervehtivät meitä jopa kaduilla kulkiessamme.
Parina päivänä kävimme ostoksilla. Hotellimme vieressä oli iso kauppakeskus Marshall, jossa oli älyttömän halpoja vaatteita ja paljon muutakin tavaraa hyvin edullisesti. Tavarat olivat ns. merkkituotteita, mutta tehty järkiään halvan tuotannon maissa Aasiassa tai Afrikassa. Ostin käsimatkatavaroita varten hyvän matkalaukun, johon kannettava tietokonekin mahtuu juuri sopivasti. Vieressä oli myös kauppa, jossa kaikki tuotteet maksoivat yhden dollarin. Siellä oli tarjolla kaikkea mahdollista, myös ruokaa; täysjyväkeksit olivat oikein makoisia.
Yhtenä päivänä metsästimme adapteria, joka tarvitaan töpselin ja pistorasian väliin, jotta sähkölaitteita, kuten esimerkiksi läppäriä, voi käyttää. Sitä ei tuntunut löytyvän mistään. Kävelimme mailikaupalla paahtavassa helteessä (n. 33 astetta), kunnes eräässä elektroniikkaliikkeessä tärppäsi.
Tältä reissulta palatessa pistäydyimme meksikolaiseen pullapuotiin, jossa vanha mummo selosti meille perusteellisesti mitä heillä oli tänään tarjolla ja mitä mikin maksaa. Hän uteli, mistä olemme kotoisin, ja kuultuaan vastauksen intoutui kertomaan, että hänkin on kerran elämässään käynyt ”Stokholmissa ja Helsinskissä”.
Los Angeles ei ole mikään kaunis kaupunki. Kaupunki on levittäytynyt laajalle alueelle, talot ovat matalia, moottoriteitä kulkee ristiin rastiin. Kaupungissa majailee noin 100 000 ihmistä, joilla ei ole kotia. Tyynen meren ranta-alue, missä luikertelee pitkä hiekkaranta, on kyllä hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti