Kolmen päivän pimeys

Olemme niin sanotusti asettuneet taloksi: kaikki huonekalut ja monta kodinkonetta on saatu lainaksi tyttäreltämme ja hänen ystäviltään. Kahdesta sohvasta puuttuu vielä jalat, mutta eivätköhän nekin jossain vaiheessa kävele meille.

Nyt on ruvennut sisälläkin tarkenemaan paremmin, kun ulkolämpötila pyrkii yli 20 asteen. Huomasimme äskettäin, että takan kautta käy melkoinen puhuri. Kun panimme sen suulle muovipeitteen, se alkoi iloisesti läpsyä. Ovien alla on isot raot, joita olemme tilkinneet. Täällä tuulee oikeastaan aina, välillä aika navakasti.

Viime viikolla perustimme tänne kirjaston. Eräs suomalainen rouva raahasi meille ison laatikollisen suomalaista kirjallisuutta. Nimitimme oitis Even kirjastonhoitajaksi.



Autoilu on lähtenyt hitaasti mutta kankeasti liikkeelle; vasemmanpuoleinen liikenne hillitsee liikenteeseen lähtöä. Ensi maistiaiset olemme kuitenkin jo saaneet. Täytyy tunnustaa, että aika jännittävää autolla liikkuminen täällä on. Jo peruuttaminen omalta pihalta kadulle on melkoinen seikkailu, sillä ajoväylä on erittäin kapea. Täkäläinen liikennekulttuuri on sitä paitsi jonkin verran villimpää kuin Suomessa. Pienen yllärin koimme eilen, kun olimme lähdössä liikkeelle: huomasimme, että takaluukun pohjalla oli litrakaupalla vettä.



Meillä on laaja takapiha, jossa olemme toistaiseksi oleskelleet varsin vähän. Pihan perällä voit nähdä puukasan: olen siellä sahaillut polttopuita takkaan. Kasvimaamme on alkanut työntää taimia ihan kiitettävällä vauhdilla. Pihalla kasvavista kukista voit nähdä muutamia kuvia täällä.





Tietokoneen merkitys on täällä selvästi suurempi kuin Suomessa. Niinpä tuntui ikävältä, kun viime tiistaiaamuna käynnistettyäni koneen sen näyttö jäi pimeäksi; näytön taustavalo ei syttynyt. Tein töitä ongelman ratkaisemiseksi kolme päivää – ilman tulosta. Homma oli hankalaa, koska sitä saattoi tehdä vain taskulampun valossa. Nyt, erinäisten manööverien jälkeen näyttö toimii, mutta sammuu silti edelleen aika ajoin...