tiistai 8. joulukuuta 2009
Kuin tropiikissa
Käymme päivittäin lenkillä Mount Edenin rinteillä ja laella - ja joskus yölläkin, niin kuin oheisista kuvista voit päätellä. Kukkulalta aukeavat näköalat ovat joka kerta vähän erilaiset sen mukaan, millainen sää kulloinkin on. Voit katsella tuoreita kuvia lenkkimaastomme varrelta täältä.
Tietokoneeni oli korjattavana kiinalaisten omistamassa liikkeessä viikon verran. Siksi ajaksi he antoivat ystävällisesti oman koneensa lainaksi. Kiinalaiset ovat ahkeria työntekijöitä. Kun lähetin kiinalaisten liikkeeseen sähköpostiviestin iltamyöhällä (11.50), sain heti vastauksen "I am not open yet but..." ('en ole vielä auki mutta...').
Osallistuimme täällä asuvien suomalaisten itsenäisyyspäiväjuhliin Glendowiessa komeassa, meren rannalla sijaitsevassa talossa. Muiden kansallisuuksien edustajia taisi tosin olla paikalla enemmän kuin Suomen. Juhlat oli järjestetty, niin kuin täällä on tapana, nyyttikestiperiaatteella: jokainen toi evästä mukanaan. Me muistimme juhlan alkamisajankohdan väärin. Niinpä saavuimme paikalle konsulin puheen päätyttyä ja juuri kun Maamme-laulu kajahti. Seurustelun ohella saimme nauttia tanhuesityksistä.
Ensi sunnuntaina menemme suomalaisten joulujuhlaan, joka pidetään erään suomalaisen, pitkään Uudessa Seelannissa asuneen Martti-nimisen miehen kotona. Martilla on kotonaan melkoisesti suomalaista kirjallisuutta, ja hän lupasi minulle antaa luettavaksi niin paljon kuin haluan - eikä tarvitse kuulemma palauttaa.
Olen ostellut paikallisesta nettihuutokaupasta monenlaista käyttötavaraa pilkkahintaan. Viimeksi huusin melko uuden DVD-soittimen 31,5 dollarilla (n. 16 euroa). Sovin tavaran noutamisesta myyjän, erään Matt-nimisen radiotoimittajan kanssa. Vähän ennen noutoaikaa Mattilta tuli sähköpostiviesti, jossa sanottiin, ettei hän valitettavasti voi olla noutohetkellä kotona, mutta hän jättää soittimen takapihalle grillin päälle. Samaan paikkaan hän neuvoi jättämään rahat. Teimme niin, ja homma toimi.
Vajaa viikko sitten täällä satoi kuin tropiikissa miltei yhtä mittaa parin kolmen päivän ajan. Ilman kosteus oli sisälläkin liki sata prosenttia; vessapaperista olisi melkein voinut puristaa vettä. Huomasimme, että huushollissa alkoi jo haiskahtaa homeelta. Saimme onneksi naapurilta lainaksi kosteudenpoistajan, laitteen joka imuroi sisätiloista kosteutta (mistä näitä ystävällisiä ihmisiä oikein sikiää!). Muutamassa tunnissa siihen kertyi litrakaupalla vettä.
Nyt kelit ovat muuttuneet varsin kesäisiksi ja enimmäkseen aurinkoisiksi. Viime päivinä lämpötilat ovat päivisin pysytelleet yli kahdenkymmenessä asteessa ja tätä kirjoitettaessa mitari näyttää 25 astetta varjossa. Kun aurinko paistaa, niin se paistaa todella kuumasti. Kaiken lisäksi otsonikerros Aucklandin yllä on erityisen ohut. Niinpä täällä suositellaan, että aurinkovoiteiden suojakertoimen pitäsi olla vähintään 35.
Autoilu sujuu jo hieman paremmin. Alussa harjoittelimme niin, että kiersimme korttelin tai parin ympäri siten, että käännyimme aina vain vasemmalle; näin meidän ei tarvinnut ylittää ajotietä. Nyt olemme huristelleet jonkin matkaa jo moottoritielläkin. Vieläkin käy joskus niin, että tuulilasinpyyhkimet menevät päälle kun pitäisi näyttää vilkkua. Täällä kun kaikki on väärinpäin. Tottumista on siihenkin, että täällä äänimerkkiä (suomeksi: tööttiä) käytetään hyvin herkästi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti