Anglikaaneja ja lampaankyljyksiä

Paikallistuntemuksemme on viime aikoina karttunut huomattavasti. Olemme kävelleet lähiseuduilla pitkin ja poikin. Tie Foodtowniin, ruokakauppaan, ja pelastusarmeijan kirpputoreille on tullut tutuksi. Jokseenkin joka päivä juoksentelemme viereisen tulivuoren kupeilla ja ihastelemme sieltä avautuvia maisemia. Meidän pihastamme päin tuo lenkkimaasto näyttää tälllaiselta (tien toisella puolen pilkottaa International Church; toinen kuva on otettu Mount Edenin pääkadulta katsoen):





Aucklandissa on hankala liikkua, jos haluaa mennä vähänkin pitemmälle. Melkein kaikilla näyttää olevan oma auto. Niinpä mekin päätimme hankkia oman kotteron. Täällä löytää hurjan paljon tavaraa Trademestä (vastaa Suomen huuto.netiä), myös autoja. Olin katsellut niitä jo tovin, kunnes eilen illalla Trademeen ilmestyi Toyota Cynos vuosimallia 1996, ajettu 88 000 kilometriä. Juuri äsken kävimme katsomassa autoa ja tinkimässä hintaa myyjän, kiinalaisen Yinin kanssa. Pääsimme sopimukseen 3300 dollarista (n. 1650 euroa). Huomenaamulla meillä pitäisi sitten olla oma kärry pihassa.

Viime sunnuntaina menimme anglikaaniseen kirkkoon, joka on tässä Mount Edenillä puolen kilometrin päässä. Tämä oli neljäs kirkko, missä olemme täällä ollessamme käyneet. Ennakko-odotukseni oli, että siellä mahtaa olla jäykähkö meininki, mutta mitä vielä: pappi käppäili saarnan aikana käytävällä, puhui vapaasti, laski leikkiä ja puhutteli kuulijoita. Tästä kirkosta tulee mitä ilmeisimmin meidän kotikirkkomme. Olimme siellä tänään toistamiseen. Taaskin moni tuli juttelemaan meidän kanssamme.

Viime sunnuntaisen jumalanpalveluksen jälkeen eräs Mary-niminen uusseelantilainen rouva kutsui meidät kotiinsa ja tarjosi lounaan. Vietimme lopulta Maryn ja hänen miehensä luona puoli päivää. Mary on töissä kirjastossa ja mies on yliopistolla jonkinlainen mikrotukihenkilö. Mary kutsui Even kirkon kuoroon, joka kokoontuu torstai-iltaisin.

Viime viikolla saimme kutsun Meadowbankiin suomalais-uusseelantilaisen pariskunnan kotiin. Lea on toiminut Pakistanissa lähetystyössä ja hänen miehensä Derek on pappi, joka kouluttaa anglikaanikirkkoon valmistuvia pappeja yliopistossa ja St. Johnin collegessa. Derek esitteli meille collegeaan ja sen kampusaluetta, mikä oli kuin satukirjasta repäistyä. Alueella nökötti muun muassa pieni, kaunis kappeli, joka on rakennettu kauripuusta vuonna 1843. Lea tarjosi meille illalliseksi herkullista lammasta. Lampaitahan Uudessa Seelannissa riittää (siinä 40 miljoonan hujakoilla).

Täällä Uudessa Seelannissa ei olla turhan vikkeliä asioiden hoidossa, sillä tilattuamme oman nettiyhteyden kului reilut kaksi viikkoa ennen kuin sen saimme. Nyt langaton laajakaistayhteys toimii ja tuntuu olevan varsin ripeä. Saman tien asensin läppäriini uuden käyttöjärjestelmän eli Windows 7:n. Ääniasetuksia säädellessäni meinasin saada sydärin, kun läppäri rupesi vinkumaan kuin syötävä…

PS Lisäsin sivun laitaan paikallisen reaaliaikaisen sään, joka sisältää myös lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteen (nähdäksesi tämän sinulla täytynee olla Flash Player ohjelma koneellasi).