Verbalian päivä

Kuten tunnettua, Kieli- ja konsulttitoimisto Verbalian toimisto sijaitsee nykyisin Virossa, mistä käsin sen työntekijät su(k)kuloivat aika ajoin Suomeen työmatkoille. Millainen on Verbalian tavallinen työpäivä?  No, otetaanpa esimerkiksi eilinen.

Aamupalan jälkeen toimitusjohtaja toimitettiin Tallinnaan lenkkariostoksille, jotta varatoimitusjohtaja pääsi kaikessa rauhassa harjoittelemaan laulua. Varat-TJ. oli edellisenä päivänä tehnyt esityön tutustumalla Kaubamajassa parhaillaan riehuvaan ALE-myyntiin.  Ennen lähtöään TJ. kaiveli hammastikulla hampaitaan niin hyvällä menestyksellä, että takaylähampaasta lohkesi pala  – samasta hampaasta, joka oli paikattu kolmisen viikkoa sitten.

TJ. nousi Tallinnaan menevään bussiin kädessään vanha, ennen hinnannousua ostettu lippu. Hän kysyi kuskilta: ”Kas see pilet veel kehtiv on?” (’Vieläkö tämä lippu kelpaa?’)   Kuski ynähti jotain ja huitaisi kädellään. TJ. tulkitsi asian niin, että "ihan sama" (viroksi üks püha).

Kaubamajassa TJ. vertaili hartaasti tarjolla olevia lenkkikenkiä ja teki useita koekävelyjä. Lopulta hän valitsi Asics-merkkiset ja sai ne haltuunsa n. 60 prosentin alennuksella. Lisäksi TJ. törsäsi ostamalla kaksi DVD- elokuvaa, jotka maksoivat 95 senttiä kappaleelta, sekä hienot kõrvaklapid eli kuulokkeet 1,90 eurolla.  

TJ. nautiskeli paikallisesta asiakaspalvelusta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kukaan ei kysy asiakkaalta mitään, vaan tämä saa kaikessa rauhassa tutustua tuotteisiin. Tulomatkalla bussissa ei ollut tavallisuudesta poiketen kovaa ruuhkaa, joten TJ. pääsi istumaan. Vasta loppumatkasta hän huomasi istuvansa invapaikalla. 

TJ. ja vara-TJ. laativat yhteisvoimin seitsemännen valituskirjeensä Hong Kongiin herra Jiangfeng Yulle, akkufirman edustajalle. Tämä ei näet ole vieläkään lähettänyt uutta tietokoneen akkua vialliseksi osoittautuneen tilalle. Sitten TJ. kirjoitti valokuvausblogiinsa uuden jutun, jonka hän tosin ensin erehtyi julkaisemaan väärässä blogissa. 

Vara-TJ. yritti maksaa autovakuutusmaksuja netissä hyödyntämällä paikallista isikukoodisüsteemiä eli henkilötietojärjestelmään kirjautumista. Hanke kuitenkin kuivui kokoon, koska hän ei vielä hallinnut systeemin käyttöä. 


Vara-TJ:n valmistama kalkkunakaalipata sitä vastoin onnistui vallan hyvin. Kaali onkin ollut Verbalian työntekijöiden mieliruokaa eri olomuodoissaan. Se on terveellistä, siihen ei kyllästy – ja ennen kaikkea: se on halvinta, mitä rahalla saa. Kilohinta on ollut viime aikoina 19 senttiä.

Vara-TJ. kävi pitkällä kävelylenkillä, poikkeuksellisesti katuja pitkin (eikä metsässä) ja lähes yhtä poikkeuksellisesti yhdenkään koiran hätistelemättä.  Karhustakaan ei ollut mitään havaintoa. Toissa iltana eräs vastaantulija väitti juuri nähneensä karhun lähimetsässä.

Iltamyöhällä TJ. lämmitti saunan, mutta pani ilmeisesti liian vähän puita pesään, koska vara-TJ. ilmaisi lievän tyytymättömyytensä saunan lämpötilaan. Takkaa ei Verbaliassa eilen lämmitetty lainkaan, sillä sisällä oli muutoinkin 21 astetta lämmintä ja ulkona viitisen astetta. Verbaliassa pantiin ohimennen merkille, että naapuriin tuotiin kuorma-autollinen klapeja; täällä nääs on melkein talossa kuin talossa takkalämmitys.