Kevään mittaan on tapahtunut paljon. Tammikuussa myimme asuntomme Suomesta ja helmikuun lopulla ostimme – jännittävien vaiheiden jälkeen – paritalon puolikkaan Virosta. Uusi kotimme sijaitsee kahdentoista kilometrin etäisyydellä Tallinnan keskustasta itään uudehkolla asuntoalueella. Meren rantaan on matkaa kilometrin verran.
Yrittäjinä teemme edelleen töitä ennen muuta Suomessa, jonne yrityksemme pysyy rekisteröityneenä. Kesäksi meillä on tällä haavaa tiedossa kolmen avioparikurssin vastuutehtävät. Viime kuukausina olen saanut toimitustöitä eräältä suomalaiselta kristilliseltä kustantamolta: tähän mennessä olen tarkistanut kaksi kirjaa. Meillä on myös alustavia viritelmiä aloittaa avioparityö täällä Tallinnassakin paikallisten pastoreiden kanssa yhteistyössä.
Reilu kolme viikkoa sitten sairastuin kovaan kuumeeseen, joka kesti viisi päivää. Tautiin liittyi myös äkillinen tulehdus, jonka vuoksi jouduimme menemään sairaalaan myöhään illalla. Meillä oli vaikeuksia löytää auki olevaa sairaalaa, ja niinpä harhailimme hyvän aikaa Tallinnan kaduilla ennen kuin löysimme perille. Sairaalassa tuhraantuikin sitten miltei koko yö. Lopulta sain tropit, mutta vieläkään en ole aivan kunnossa, vaikka menossa on jo toinen antibioottikuuri.
Luin äskettäin uutisen, jossa sanottiin, että Viro on maailman turvallisin maa. Tämä tutkimustulos pohjautui laajaan Belgiassa koottuun aineistoon ( http://ca.news.yahoo.com/blogs/good-news/estonia-safest-country-world-20110328-101755-261.html). No, enpä tiedä. Vai mitä päättelette seuraavasta?
Eve lähti eilen läheiseen metsään lenkille. Siellä luontopolulla hänen kimppuunsa ryntäsi yhtäkkiä kolme isoa koiraa, joista yksi puri Evea käteen. Eve soitti minulle, kertoi tapauksesta ja sanoi koiran omistajan lähteneen pakoon, kun hän yritti huutaen kehottaa tätä pitämään koiransa kiinni. Siinä hänen soittaessaan kuulin puhelimessa vimmattua haukuntaa: koirat olivat käyneet uudelleen Eveen kiinni, ja yksi niistä puraisi häntä jälleen, nyt toiseen paikkaan. Koiran omista häipyi taas vähin äänin paikalta, vaikka varmasti kuuli ja näki tapauksen. No, onneksi koiran hampaat eivät sentään menneet vaatteiden läpi, joten Eve selvisi mustelmilla ja nirhaumilla…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti